Vesi latvustossa
Tavalliset sademittarit kertovat vuoristohuipuilla vain puolet tarinasta. Pilvimetsien latvustot poimivat aktiivisesti ilmassa leijuvaa vettä ohi kulkevasta ilmasta piilosateen kautta.
Piilosateen fyysinen prosessi
Pisaran halkaisija ja Stokesin laki
Pilvisumun pisarat ovat keskimäärin 5–35 mikrometriä halkaisijaltaan. Ne ovat liian kevyitä pudotakseen painovoimalla, joten ne leijuvat, kunnes vuoriston ympäristötuuli, jonka nopeus on 15–45 km/h, ajaa ne lehdistöön.
Mekanismi: hitausvoimainen törmäysLehtien kostuminen vs. läpivirtaus
Kiinni jääneet pisarat kerääntyvät neulasten kärkiin ja sammalen versoihin. Kun niiden paino ylittää pintajännityksen, vesi putoaa alempiin kerroksiin läpivirtauksena tai valuu puun kaarnaa pitkin varsivirtauksena.
Varsivirtauksen määrä: 8–18 % kokonaishydrologisesta tulovirtauksestaHaihdunnan vähentyminen
Koska lehdet pysyvät peitettyinä yhtenäisellä nestekalvolla kyllästetyssä ilmassa, kosteuseron höyrynpaine lähestyy nollaa. Puut lakkaavat lähes haihduttamasta, ja maaperän kosteus säilyy jokien valunnalle.
Haihdunnan ja haihdunnan vajaus: < 1,5 mm/vrk
Vuoristomaiden sienimäinen vaikutus
Korkeilla alueilla sijaitsevat orgaaniset maaperät (histosolit ja andisolit) pidättävät poikkeuksellisen paljon vettä. Kun pilvimetsiä raivataan laidunmaaksi, kuivan kauden kokonaisvirtaama voi laskea jopa 50 %, vaikka paikallinen sademäärä pysyy samana.
Vesitulon erittely: sade vs. pilvisumun keruu
| Vuoristoalue | Mitattu vuotuinen sade | Lisäpilvisumun keruu | Suhteellinen lisäys valuma-alueelle |
|---|---|---|---|
| Monteverde, Costa Rica (Tyynenmeren rinne) | 2 450 mm | + 860 mm | + 35.1% |
| Luquillon vuoret, Puerto Rico | 3 800 mm | + 720 mm | + 18.9% |
| Kinabalu-vuori, Borneo (harjanne) | 2 900 mm | + 1 120 mm | + 38.6% |
| Andien Cordillera Central, Kolumbia | 2 100 mm | + 930 mm | + 44.2% |
Hydrologiset periaatteet
Piilosateella tarkoitetaan ilmakehän kosteutta, joka laskeutuu kasvipinnoille sumusta, usvasta tai matalalla roikkuvista pilvistä eikä tallennu avoimiin suppilomaisiin sademittareihin. Monimutkainen kasvirakenne kerää sen mekaanisesti.
Kiinni jäänyt pilvikosteus valuu kallistuneiden puiden kaarnaa pitkin ja liuottaa pölyn ja jäkälä- ja sammalyhdyskuntien tuomia typpeä, kaliumia ja orgaanisia happoja. Näin ravinteikas neste virtaa suoraan juuristovyöhykkeelle.
Ilman monimutkaisia latvustokerroksia ja paksua orgaanista sammalsientä, joka hidastaa virtausta, sade osuu suoraan mineraalimaahan. Tämä aiheuttaa vakavaa pintaeroosiota, liettymistä ja arvaamattomia äkkitulvia alajuoksulla.